Belgia on jakautunut kielellisesti ja hallinnollisesti kahtia: ranskankielisiin walloneihin ja hollanninkielisiin flaameihin. Niinpä yleisradioyhtiöitäkin on kaksi. Ne jopa sijaitsevat samalla tontilla, mutta toimivat silti täysin erillään. Minä tutustuin siis hollanninkieliseen puoleen, ja vierailuni taustalla oli tieto siitä, että Belgian flaamit ovat edistyksellisiä tekstittäjiä. Erityisesti minua kiinnosti viive, jota he voivat käyttää joidenkin ohjelmien lähetyksessä - siitä saattaisi olla apua Suomenkin tilanteeseen, jossa suorien lähetysten tekstittäminen on vaikeaa.
Nämä olivat vaatimattomat odotukseni. Lyhyesti sanottuna halusin imeä kaiken sen tiedon ja kokemuksen, joka flaamikollegoillani oli minulle antaa.
Vastaanotto oli ystävällinen, tosin hieman hämmentynyt, sillä olin ollut yhteydessä vain yhteen henkilöön, jonkinlaiseen päällikköön, jonka titteli ei minulle täysin selvinnyt. Tapasin tämän henkilön vain yhden kerran lyhyesti, ja hän ei ollut briiffannut alaisiaan/kollegojaan kovin hyvin vierailuni tarkoituksesta.
Aloitin VRT-visiittini tapaamalla sekä käännös- että tekstityspuolen esimiehet, jotka vastasivat kaikkiin kysymyksiin, joita keksin esittää. Sitten sain lähteä vapaasti seuraamaan tekstittäjien ja kääntäjien työtä - kaikki tv-tekstitykset tehdään samalla osastolla, ja myös tekstittäjillä on kääntäjäkoulutus. Tekstittäjät ottivat minut vastaan myös hyvin ystävällisesti, mutta olivat hekin epätietoisia siitä, mitä olin tullut sinne tekemään. Myöhemmin eräs tekstittäjä kertoi, että tilanne on aina sama, kun heille tulee ulkomaisia vieraita: ketään ei oikein informoida, eikä tekstittäjillä näin ollen ole mahdollisuutta varautua vieraisiin. Siksi ei ole myöskään vastuuhenkilöä, joka kierrättäisi vierasta.
Onnistuin kuitenkin olemaan reipas ja oma-aloitteinen, ja tupsahtelin vain työntekijöiden viereen vuorotellen kyselemään, mitä he tekivät. Lähes kaikki, joiden kanssa minulla oli ilo rupatella, osasivat hyvin englantia ja he kertoivat työstään hyvin selkeästi. Kielimuuri tuli joskus eteen, kun emme aina osanneet joitakin termejä englanniksi, mutta koska samaa työtä teemme, ymmärsimme ilman sanojakin, mistä ilmiöstä oli kyse.
Lähes kaikki tekstittäjät olivat nuoria - suuri osa suoraan yliopiston penkiltä pölähtäneitä, eli noin 25-vuotiaita. Heidän esimiehensä kertoikin, että tekstittäjien keski-ikä on tällä hetkellä noin 29. Kyselin kollegoiltani, mihin kaikki vanhat tekstittäjät olivat kadonneet. Yksi teoria oli se, että koska työ on tiivistahtista ja työajat kaikkea muuta kuin yhdeksästä viiteen, harva jaksaa tehdä sitä kovin montaa vuotta. Viimeistään perheen perustamisen myötä monet haluavat siirtyä säännöllisempään päivätyöhön. Usein se on mahdollista myös yhtiön sisällä.
 |
| Hollantia hollanniksi. |
Toimituksen rakenne oli hyvin erilainen kuin Suomen päässä, missä työnkuvamme ovat eriytyneempiä. Belgiassa kaikki tekstittäjät tekevät kaikkea: uutisia, liveä, ajankohtaisohjelmia sekä etukäteen tehtäviä perustekstityksiä. Työvuorot voivat siis olla aamukahdeksan ja iltayhdentoista välillä, jokaisena viikonpäivänä. Ihan aikaisilta aamuilta he useimmiten säästyvät, koska aamu-uutisia tms. ei ole. Ensimmäiset uutiset lähetetään vasta klo 13.
Päällimmäisenä tunnelmana flaamikollegoiden työyhteisöstä jäi mieleen joustavuus, tehokkuus ja yhteistyö. He työskentelevät avokonttorissa ja voivat helposti myös jatkaa siitä, mihin toinen on jäänyt. He auttavat toisiaan ja tarkastavat rutiininomaisesti toistensa tekstityksiä. He saavat todella paljon aikaan työpäivänsä aikana. Työt poimitaan itse listasta, joss työt ovat kronologisessa järjestyksessä. Kun tarvitset uutta tekstitettävää, otat vain ylimmäisenä tarjolla olevan ohjelman.
Suurin ero Suomen ja Belgian tekstitystilanteen välillä on se, että heillä on käytössä paitsi mainitsemani viive lähetyksessä, myös respeaking eli tuttavallisemmin respiikkaus. Se on menetelmä, jossa tekstittäjä voi muodostaa tekstitystä puhumalla ohjelman puheen uudestaan. Toinen tekstittäjä editoi respiikattua puhetta, jolloin siitä syntyy oikein mukavan näköistä jälkeä todella nopeasti, kun tarve sitä vaatii.
Oli erityisen huikeaa seurata, kun tekstittäjätiimi urakoi kaksi tuntia suoraa lähetystä, johon he saivat viiden minuutin viiveen. Tämä tarkoitti, että he saivat lähetysvirran viisi minuuttia aiemmin kuin se meni katsojille. Siinä välissä saatiin aikaan tekstitys, joka meni reaaliajassa ulos ilman viivettä.
Tähän ns. semi live-lähetykseen osallistui neljä tekstittäjää: kaksi respiikkasi tunnin kerrallaan, kaksi tekstittäjää editoi puhuttua tekstiä ja yksi lähetti tekstiä reaaliajassa, siis painoi enteriä jokaisen tekstitysrepliikin kohdalla. Tekstittäjät olivat saaneet jotakin materiaalia etukäteen, mutta urakka oli silti melkomoinen. Viiden minuutin viive on todella pieni, ja välillä oli jännät paikat, kun tekstien lähettäjä alkoi ottaa kiinni perässä tulevia tekstittäjiä. Onneksi välissä tuli ennalta tehtyjä lyhyitä pätkiä, jolloin editoijat saivat taas hiukan lisää aikaa tuottaa valmista tekstiä lähettäjälle.
 |
| Live-tekstitys on tiimityötä. |
Montaa muutakin mielenkiintoista työtapaa pääsin seuraamaan ja vaihtamaan ajatuksia tekstittäjän työstä Suomessa ja Belgiassa. Työnkuvamme voivat olla paikoin erilaiset, mutta perustyö ja sen periaatteet vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Teemme työtä samoista lähtökohdista ja koemme sen tarpeelliseksi yleisömme palvelemiseksi. Pohdimme työssämme samoja asioita: hyötyvätkö katsojat tekstityksessä käytettävistä väreistä, kuinka paljon heille pitää avata ohjelman äänimaisemaa, kuinka pitkän lukuajan he tarvitsevat jne.
Monen asian kohdalla toivon, että omat tekstityksemme voivat lähteä samaan suuntaan kuin mihin VRT:llä on päästy. Heidänkään tiensä ei ole ollut yksinkertainen tai helppo, mutta he ovat nyt tilanteessa, jossa voivat tekstittää 98 % ohjelmistaan - jopa seitsemän tuntia suoraa lähetystä tenniksestä. Tosin se oli kuulemma tappavan tylsä työpäivä tekstittäjälle!
Tässä vielä mottoni VRT-vierailulla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti