Le fiilis, c'est bon!

Viime päivät olen ollut ihan liekeissä, into piukeena, innostunut, haltioitunut, kerta kaikkiaan tiloissa. Parina päivänä olen intoillut VRT:llä, mutta siitä kirjoitan ihan oman tarinansa, jahka tutustumiseni siellä loppuu. Tänään sen sijaan pääsin muutamaksi tunniksi Ylen Brysselin-kirjeenvaihtajan kelkkaan hieman makustelemaan, millaista mahtaisi olla kirjeenvaihtajan työ.

Vaikka näin hienosti osaan pressitiloissa poseerata, eipä olisi Kokkolan rouvasta ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Vaikka olen opiskellut koulussa C-ranskan niin kuin Ylen Maria Stenrooskin, vaatii hänen työnsä paitsi sitoutumista, jatkuvaa epävarmuuden sietämistä ja omien rajojensa ylittämistä, tietysti myös lujaa ammatti- ja kielitaitoa. Suomalainen toimittaja on Brysselissä melko yksin, sillä kovin monella suomalaismedialla ei ole kirjeenvaihtajaa täällä. Sen sijaan esim. espanjalaisilla ja ranskalaisilla on tukenaan iso joukko kollegoita, joilta saa vertaistuen lisäksi arvokasta tietoa - juuri sitä, mitä ei virallisia kanavia pitkin saa.

Melkein heti päivän aluksi kävi nimittäin ilmi, että esim. komission jokapäiväinen info on näytelmä, joka toistuu joka kerta lähes samanlaisena. Tiedottaja kertoo, mitä komissiossa on tapahtunut, sitten toimittajat kysyvät tiukkoja kysymyksiä ja tiedottajat vastaavat niihin ylimalkaisesti - yleensä siis vastaamatta juuri mitään. Sitten off the record saattaa saada jonkin uutisenpoikasen, jonka lähdettä ei voi suoraan siteerata.

EU:sta uutisoiminen vaikuttaa siis yhtä koukeroiselta kuin Unionin toiminta itsessäänkin. Ajatuksia tästä voit lukea edellisestä jutustani.

Marialla oli tänään melko "leppoisa" päivä, sillä hän ehti syömään lämmintä ruokaa komission ruokalassa. Siitä huolimatta otimme lounaan jälkeen muutaman juoksuaskeleen, vain joutuaksemme odottamaan haastattelupisteeseen ministeri Kimmo Tiilikaista, joka oli ollut EU:n ympäristöministerien kokouksessa. Sitten Marian olikin jo lähdettävä paukuttamaan päivän uutisiaan, ensin etsimään taustoja, soittelemaan puheluita ja lopuksi kirjoittamaan juttuja. Kotiin perheen luo hän ei todellakaan ehtinyt kello 16. Tosin täällä ihan normaali työpäivä loppuu usein seitsemän aikaan illalla. Monessa työssä siihen sisältyy tietysti parin tunnin leppoisa lounastauko.

Kirjeenvaihtaja Maria Stenroos jututtaa ministeri Kimmo Tiilikaista epävirallisesti ennen haastattelua.

Mielenkiintoisen EU-visiittini lisäksi olen intoillut uusista alueista Brysselissä. Eilen tein ratikkamatkan Tervuereniin, ja sehän ei olekaan mikäs peruslähiöretki: linjan 44 ratikka näet kulkee halki metsän, joka alkaa aivan ydin-Brysselin laidalta. On aika vinkeä tunne istua niin urbaanissa kulkuvälineessä aivan keskellä metsää. Lisäksi ratikka lähtee maan alta Montgomeryn metroaseman vierestä, joten kontrasti sen kahden päätepysäkin välillä on huikea.

Ratiovaunu 44 lähtee maan alta...

...ja päätyy tänne.

Tänään olen arvatenkin seikkaillut EU-alueen lähistöllä. Aamulla söin aamiaista esimieheni ystävän kanssa, joka asuu perheineen Brysselissä. Kuljin tapaamispaikkaamme kahvilaan Cinquantenairen puiston läpi, mikä oli aamuauringossa kylpevine riemukaarineen huikaisevan hieno näky. Lisäksi kahvila-aamiainen oli arjen luksusta, johon en ole täälläkään tottunut.

Iltapäivällä tapasin saman tuttavani uudestaan ja pääsin tyypilliselle brysseliläiselle perjantaitorille Place des Chasseuers Ardennaisille, jossa oli toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä ruokakojuja: leipää, juustoja, makkaroita, tuoretta kalaa ja lihaa, pikkusuolaisia, vihanneksia, hedelmiä, leivoksia, thairuokaa, hilloja, mehuja... Olin niin pyörryksissä, että en oikein osannut ostaa mitään. Jos olisin avannut Pandoran lippaan, olisin varmaankin ostanut koko torin tyhjäksi.

Place des Chasseurs Ardennais sijaitsee Schaerbeekissa, lähellä Ambiorixin puistoa. Ihastuin alueeseen täysin: paitsi puistoon, myös alueen arkkitehtuuriin ja tunnelmaan. Vaikka kuvani eivät tee oikeutta niille, katsokaa kuitenkin ja yrittäkää tavoittaa vähän siitä innostuksesta, jota olen tänään tuntenut.

 

 

Osa hyvästä fiiliksestäni johtuu varmaan myös siitä, että olen nyt jollakin tavalla päässyt sisään Brysseliin ja olooni täällä. Reissuni on nyt puolivälissä, ja alun koti-ikävä on helpottanut. Nyt nautin ja intoilen täysin rinnoin. Suukkoja Suomeen!