Paris, je t'aime

Pariisi on uskomaton kaupunki. On pakko sanoa, että se on ehkä suosikkikaupunkini koko maailmassa, vaikka monet, joissa olen käynyt, ovat matkakohteina paljon järkevämpiä, halvempia, ystävällisempiä, helpommin hallittavia ja niissä on yhtä paljon turistinähtävyyksiä. Silti Pariisi vie voiton, ehkä tunnelmansa, ehkä kauneutensa, ehkä silkan pariisilaisuutensa takia.

Netin Pieni matkaopas sanoo, että Pariisi onnistuu lunastamaan kaikki kliseensä. Ja kyllä, ne voi todeta omin silmin kolmessa päivässä.

1. Pariisi on romanttinen. Pelkkä Seinen rantaa pitkin kävely oli romanttisimpia kokemuksiani pitkään aikaan. (Terveisiä kotiin, petrattavaa on!) Myös kiihkeästi suutelevia pareja näki tasaisin väliajoin. Yksi sykähdyttävimmistä näyistä oli pariskunta, joka jäi suutelemaan suojatien reunaan, kun valo vaihtui vihreäksi ja ihmisten virta soljui heidän pysähtyneen maailmansa ohitse.

Lemmenlukkoja sillankaiteessa.

2. Pariisi on ikivanha kulttuurikaupunki. Jos ei saa kyllikseen töllistellä upeaa arkkitehtuuria, vanhoja pytinkejä, valtavia palatseja ja museoita väsyksiin asti, on täytynyt kulkea laput silmillä. Tässä mielessä Pariisi voi olla myös todella uuvuttava ja turruttavakin. Jossain vaiheessa ei enää jaksa innostua, kun nurkan takana siintää taas uusi museo ja entistä kauniimpi jugend- tai mikä-lie-talo koristeparvekkeineen.

Notre Damen puisto.

3. Pariisi on muodin pääkaupunki. No, totta kai tunsin itseni nukkavieruksi turistiksi parisiennejen keskellä. Mutta toisaalta en muuta odottanutkaan. Kirkkaan huulipunan olisin kyllä voinut varata matkaan. Ja jos asuisin Pariisissa vaikkapa pari vuotta, uusisin koko garderobini. Vaikka budjettini ei sallinut antautua shoppailulle kuin pikkiriikkisen, kiertelin kauppoja huokaillen ja huomasin, että Pariisin tarjonnan avulla saattaisin vähitellen alkaa pukeutua ikäisteni tavoin ja alkaa ehkä jopa näyttää tyylikkäältä.

Turisti. Ei huulipunaa.

Nämä olivat siis päällimmäisiä tunnelmiani kaupungista. Lisäksi Pariisi on törkeän kallis ja palvelukulttuuri on paikoin törkeän epäystävällistä. Mutta Airbnb-asuntoni oli ihana, todella hyvällä paikalla aivan Notre Damen katedraalin lähellä ja emäntäni sydämellinen ja nuori parisienne, joka oli valtavan kiinnostunut Skandinaviasta ja Suomesta, kiitos ruotsalaisen poikaystävän.

Talo oli valtavan vanha ja sen puiset rappusetkin aivan kuopalle painuneet. Äänieristystä ei juuri ollut, ja kaikki äänet kuuluivat niin naapuriasunnosta kuin käytävästäkin. Tunnelma kuitenkin korvasi nämä pienet puutteet, ja onneksi naapurit olivat rauhallista sorttia. Istuin aamiaisella avoimen ikkunan ääressä, katselin sisäpihalle ja söin uunituoretta croissantia, jonka hain alakerran leipomosta.

Margaux lainasi minulle kotiaan, pikkuista pariisilaisyksiötä.

Vietin myös illan suomalaisen ystäväni kanssa syömällä iltapalaa ja nautiskelemalla juomia eräässä Bastillen alueen ravintolassa. Paikan tunnelma oli hyvin pariisilainen: kynttilät pöydissä, suuret, kauhtuneet nahkanojatuolit, koristemaalattu katto ja taustamusiikkina Marilyn Monroen I Wanna Be Loved By You. Kukaan ei pyytänyt meitä poistumaan, vaikka olimme lopulta illan viimeiset asiakkaat. Arvelimme kyllä, että jos olisimme jääneet vielä vähän pidempään, baarimikko olisi alkanut luututa lattioita ja pyytänyt tyynesti madameja nostamaan jalkojaan.

Ah, Pariisin syksyiset illat: kauniisti valaistu Seine ja sen jokilaivat, crepes-kojujen herkulliset tuoksut, ihmisten hieman ehtynyt mutta ei tauonnut virta, musiikki ja nauru. 

Ja ne suutelevat parit.