EU-tietoa ja ymmärrystä etsimässä

Tänään olen saanut maistaa sitä puolta belgialaisesta elämänmenosta, joka järjestykseen tottuneista suomalaisista tuntuu usein raivostuttavalta. Mutta moninaisten vaiheiden jälkeen pääsin myös perille kohteeseeni, Euroopan parlamentin vierailukeskukseen.

Vierailukeskus Parlamentarium.

Alun perin minun piti jo tänään mennä flaamien yleisradioyhtiö VRT:hen, mutta eilen 
illalla sain sähköpostin, jossa kerrottiin, että ensimmäistä tapaamistamme joudutaan siirtämään, koska VRT:ssä on lakko. Emäntäni sai uutisista selville, että mediayhtiöstä ollaan irtisanomassa lähes 300 työntekijää. Kun samaan aikaan lueskelin uutisia Suomen perjantaisesta suurlakosta, en voinut kuin ihmetellä sattumaa. Sain kuitenkin kuulla, että Belgiassa kaikenlaiset lakot ja mielenosoitukset ovat yleisiä - joskus kuulemma riittää, että joku on aivastanut väärällä tavalla.

Lakko siis perui tapaamiseni ja päätin aloittaa päivän reippaasti aamu-uinnilla ja sitten lähteä tutustumaan EU-alueeseen. Uimahallireissu ei taaskaan sujunut kommelluksitta: Pyysin samanlaisen lipun kuin viime kerralla - Everessä asuvat saavat uida hieman edullisemmin - ja nyt ranskaa puhuva kassa alkoikin vaatia minulta henkilötodistusta ja sitten jotain muutakin, jota en millään ymmärtänyt. Kassaneiti ei myöskään osannut englantia, ja pyysin häntä kirjoittamaan paperille asian, joka minun pitäisi tuoda näytille. Myöhemmin selvisi, että se oli sairausvakuutustodistus. Emäntäni arveli, että mikä tahansa todistus täällä asumisestani riittäisi. Luultavasti seuraa siis vielä jatkoa jännityssarjaan Uimahallikommellukset.

Viimein lähdin bussilla matkaan kohti EU-aluetta, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä lainakodistani. Bussimatkustus on täällä aikaavievää hommaa, sillä tekeillä on paljon tietöitä ja liikenne puuroutuu usein. Lyhyeen matkaan kuluu siis suhteettoman pitkä aika. 

Tällä kertaa bussini ei kuitenkaan päässyt edes perille, vaan kuljettaja pysäytti ajokkinsa parin kilometrin jälkeen ja, sanomatta sanaakaan, nousi pois ohjamosta. Hetken päästä hän palasi, muttei vieläkään sanonut mitään. Tässä vaiheessa kiireisimmät matkustajat poistuivat jo bussista. Minä ja muutama muu jäimme vielä odottamaan lisätietoja. Kuljettaja ei edelleenkään sanonut mitään. Jotkut kävivät kysymässä häneltä, mitä tapahtuu, qu'est-ce qui se passe, ja nousivat sen jälkeen bussista. Kun takaa tuli toinen linja-auto, joka oli menossa samoille kulmille, nousin minäkin kyydistä ja vaihdoin siihen. Ei vieläkään sanaakaan kuljettajalta siitä, mitä oli tekeillä ja mitä matkustajien kannattaisi tehdä.

Kuulemani mukaan paikalliset ovat tottuneet tähän epävarmuuteen: busseja jää usein tulematta ja niistä saattaa joutuu vaihtamaan toiseen ilman sen kummempia selityksiä. Julkisilla kulkemiseen on minultakin täällä kulunut paljon aikaa, mutta kun ei ole kiire, se ei ole toistaiseksi hermostuttanut. Ja kunhan bussi kulkee eteenpäin, sen kyydistä on mukava katsella maisemia.

Tänään on ollut sellainen tunne, että osaan jo jonkin verran liikkua kaupungilla. Uskallan esim. nousta bussiin, jonka tarkkaa kulkureittiä en tiedä, koska näen pääteasemasta, mihin se on menossa ja tiedän suunnilleen, mitä sen läheltä löytyy. Osaan tulla kotiin viidellä eri bussilla. Ilmansuunnat alkavat vähitellen hahmottua, samoin eri kaupunginosien sijainti suhteessa toisiinsa.

Niinpä pääsin perille myös vaihtoehtoisella bussilla, vaikka meninkin hetkeksi sekaisin EU-alueen pilvenpiirtäjien keskellä, kun tämä bussi pysähtyi aivan eri paikkaan kuin mihin olin toisella bussilla aikonut tulla. Eikä kysyvä tieltä eksy: kysyin neuvoa ohikulkijalta juuri, kun olin jo muutaman askeleen päässä Parlamentariumin sisäänkäynnistä.

Euroopan parlamentin vierailukeskus eli Parlamentarium on multiamediaa hyödyntävä informaatiokeskus, jonne voivat tulla kaikki, jotka haluavat tietää Euroopan parlamentista, sen synnystä ja toiminnasta. Keskusta markkinoidaan myös koululaisryhmille, ja kieltämättä virtuaalitodellisuus ja vuorovaikutteisuus vetoavat nuoriin paremmin kuin tylsä luennointi tai pelkän infovideon katsominen.

Parlamentariumissa sai käyttää kaikkia aisteja,
mm. EU-rakennusten pienoismallit olivat kolmiulotteisia.

Sisään pääsi turvatarkastuksen läpi, ja seuraavalta tiskiltä sai itselleen multimedialaitteen, joka puhuu jokaisen EU-jäsenmaan kieltä, suomea siis minun tapauksessani. Laite ripustettiin kaulaan ja korvaan tökättiin kuuloke, josta laitteen puhe kuului. Sen sai aktivoitua tutustumiskäynnillä tietyissä pisteissä: joskus tieto tuli puhuttuna, joskus kirjoitettuna näytöllä. 

Multimediaoppaani ohjelmoitiin puhumaan suomea.

Sitten saikin jo aloittaa itsenäisen kierroksensa Parlamentariumissa. Aluksi esiteltiin EU:n eri toimielimet ja toimipaikat Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa. Seuraavalla osastolla pääsi tutustumaan toisen maailmansodan jälkimaininkeihin, kun perusta nykyiselle EU:lle luotiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön myötä. Syntyajat olivatkin minusta kaikkein mielenkiintoisimmat, sillä historiatunneilta en muistanut - tai ehkä en sitä silloin vielä syvällisemmin ajatellut, miten vaikeaa Ranskan ja Saksan, vain viisi vuotta sitten sotineiden valtioiden, oli muodostaa liitto, jossa jaettiin merkittäviä luonnonrikkauksia ja vaurauden perustaa.

Historiaosuus kattoi myös EU:n laajenemisen alun perin kuuden maan liitosta 28 maan Euroopan Unioniin, joka on täysin erilainen kuin perustamisvuonna 1957.

Historiahuone.

Seuraavalla osastolla päästiin sitten nykypäivään ja Euroopan parlamentin toimintaan, 
joka esiteltiin pähkinänkuoressa hienolla videoinstallaatiolla, joka näytettiin pyöreässä huoneessa. Efektinä käytettiin mm. sitä, että 360-asteinen kuva pyöri, jolloin tuntui siltä, että kuvan sijaan oli itse se, joka liikkui.

Samassa kerroksessa oli myös meppigalleria ja lattiaan kuvattu Euroopan kartta, johon oli merkitty joitakin Euroopan kaupunkeja. Kun näiden kohteiden päällä työnteli pyöreää vaunua ja pysähtyi tiettyyn kohteeseen, vaunu kertoi aina jotain tähän paikkaan ja EU:hun liittyvää. Esim. Helsingin kohdalla kerrottiin siellä sijaitsevasta Euroopan kemikaalivirastosta ja siitä, miten EU säätelee sallittuja kemikaaleja.

Vuorovaikutteinen keskus oli myös visuaalisesti vaikuttava.

Yhdessä huoneessa Euroopan kansalaiset kertoivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan lyhyillä videoilla, joita sai itse selata ja joista sai valita kiinnostavat. Videoissa oli käännöstekstit ja suomenkielisessä videossa suomenkieliset tekstit. Videoin tietysti jälkimmäisiä ja totesin, että me Ylellä teemme kyllä laadukkaampaa tekstitystä. EU:n omasta tv:stä ja ehkä tekstityksistäkin saan vielä tietää lisää myöhemmin, kun emäntäni on luvannut viedä minut vierailulle ihan oikeaan EU:hun.

Suosittelen Parlamentariumia kaikille, sillä se kertoo Euroopan parlamentista ja EU:sta kansantajuisesti ja on toteutukseltaan kiinnostava. Varsinkin kaikkeen kyllästyneet teinit kannattaa tuoda tänne. Joku demokratiaankin nuivaantunut saattaa kiinnostua siitä, miten meitä koskevia asioita EU:ssa hoidetaan.

Se, ymmärtääkö kaiken kansantajuisen selostuksen jälkeenkään sitä, mitä esim. parlamentissa oikeasti tapahtuu, on sitten asia erikseen. Järjestelmä tuntuu uskomattoman byrokraattiselta ja kankealta, ja pienen maan, saati sen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet hyvin rajallisilta. Mutta kun on nyt tutustunut kunnolla myös EU:n historiaan, ymmärtää, että EU:n syntyminen itsessään on jo suuri saavutus. Ja sekin on aika uskomatonta, että sillä on toimielimiä, jotka jopa saavat päätöksiä aikaan.

Koko vierailun ajan mielessäni oli päällimmäisenä ajatus, miten kaikki tässä maailmassa lopulta riippuu siitä, miten ihmiset tulevat toimeen keskenään. Miten kohtelemme toisiamme, miten paljon haluamme sietää ja ymmärtää erilaisuutta, tehdä kompromisseja ja yhteisiä päätöksiä. Sen päälle rakentuu kaikki, niin yksittäisten ihmisten elämässä kuin tällaisissa EU:n kaltaisissa valtavissa komplekseissakin.