perjantai 11. syyskuuta 2015

Perunoita ja pukukoodeja

Tänään olen saanut maistaa niitä oikeita ranskalaisia eli frites, sekä saanut tutustua aitobelgialaiseen häveliäisyyteen.

Ostin fritit Pitta de la Chapelle -nimisestä kioskista.


Jo pari viikkoa vaivannut flunssani on alkanut helpottaa, ja vaikka paksua, keltaista räkää tuntuu riittävän jostakin ehtymättömästä lähteestä, se ei enää haittaa menoa. Niinpä päätin uskaltautua tänään Everen uimahalliin, johon on lainakodistani vain muutaman sadan metrin matka. Se on todella mukava sattuma, sillä olinkin toivonut, että pääsen kesätauon jälkeen kunnolla uiskentelemaan.

Vuokraemäntäni oli jo kertonut, että vaatteet uimahallissa vaihdetaan pukukopeissa, jonka jälkeen tavarat viedään lukittaviin kaappeihin. Vastaava käytäntö oli tullut tutuksi jo mm. Holiday Club -kylpylässä Imatralla, joten en sitä ihmetellyt. Pukukoppialueella hämmennyin kuitenkin, koska automaattisesti aloin etsiä naisten puolta. Kysyinkin neuvoa opettajalta, joka oli juuri tullut lapsiryhmän kanssa, ja hän neuvoi, miten toimitaan. Kulttuurishokki tuli suihkun puolella, joka kyllä oli naisille ja miehille erikseen, mutta jossa madamet suihkuttelivat tyytyväisinä uimapuvut päällä. Tein mallin mukaan ja ajattelin, että peseydyn kyllä sitten uinnin jälkeen kunnolla.

Koska olen suomalaiseksikin varsin innokas kekkaloimaan ilman rihman kiertämää, uituani vetäisin tyynesti uikkarin pois ja aioin mennä suihkuun. Silloin ainoa paikalla oleva nainen ystävällisesti huomautti, ettei täällä ole sallittua olla noin ja elehti kohti vartaloani. Vielä rouva kiirehti kertomaan, ettei se häntä haittaisi, mutta että c'est la mentalité belge ja hän oli saanut palautetta laskiessaan uima-asunsa yläosankin vyötärölle. Kiitin varoituksesta, eikä minun auttanut muu kuin kiskoa uimapuku takaisin päälle. Kerroin Suomen käytännöistä ja vitsailimme, että on kai mentävä kotiin pesulle.

Mietinpä siinä sitten itsekseni, että mahtaapa belgialaisessa uimahallissa olla paljon pöpöjä, kun kukaan ei voi kunnolla peseytyä. Suomalaisessa uimahallissa taas saa todella tiukkoja katseita, jos on erehtynyt suihkuun uikkarisillaan. Itsekin lapsena luulin, että suihkuun ei saa mennä ollenkaan uimapuku päällä, kun se nyt vaan on semmoinen sääntö.

Alastomuuden kauhistelu niinkin julkisella paikalla kuin uimahallin naisten suihkussa liittyy belgialaiseen häveliäisyyteen. Vuokraemäntäni osti asuntonsa rakennusvaiheessa ja kävi arkkitehdin kanssa tiukkaa keskustelua siitä, voiko poistaa yhden oven eteisen ja keittiön väliltä. Vessan ja keittiön välillä näet pitäisi olla useampi ovi. Ja auta armias, kun emäntäni olisi halunnut vessan oven aukeavan toiseen suuntaan: "Mutta madame, teidäthän voidaan silloin nähdä, jos vessan ovi on auki!"

Koska mitään aasinsiltaa vessajutuista ruokaan ei ole (tai häveliäisyyssyistä en tahdo sellaista rakentaa), kerronpahan vain, että illalla sain vielä maistaa frittejä eli belgialaisten kansallisruokaa, uppopaistettuja perunoita. Suomessa saatavista ranskalaisista ei oikein voi edes puhua frittien kanssa samassa lauseessa, koska oikeat fritit on uppopaistettu useamman kerran ja ne maistuvat oikeasti perunalle, eivät jauhoiselle mössölle.

Ostin oman kartonkikartioni perunoita saamani suosituksen mukaan grillikioskin näköisestä kojusta, jollaisista parhaat fritit saakin. Vanha belgialainen herrasmies palveli minua ystävällisesti, eikä huomauttanut mitään, vaikka tilasin nälissäni kahdesta vaihtoehdosta isomman annoksen. Se maksoi huikeat 2,50 euroa, enkä edes ajatellut, etten jaksaisi sitä syödä.

Puputettuani vaivaiset yhden neljäsosan ihanasta rasvapommista, tajusin, etten kerta kaikkiaan pysty enempään. Kuljeskelin törppö kourassani jonkin aikaa, ja nuorisojoukon nähdessäni mietin jo, josko tarjoaisin tähteitä heille. Häveliäisyys kuitenkin voitti ruokahävikin kammon, ja päädyin laskemaan loput perunat hellästi roska-astiaan.

Vatsa täynnä kuljeskelin vielä Brysselin ytimessä, jonka terasseilla turistit parveilivat. Oli ihana, lämmin perjantai-ilta. Itse olin kuitenkin jo "syönyt ulkona", joten tällä kertaa suunnistin bussilla takaisin kotiin. Illallisseura olisi toivottavaa seuraavalle vastaavalle retkelle.


6 kommenttia:

  1. Ihanaa omaa aikaa sinulle. Maarit Pasilasta :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistin kun puuttui nimi, mutta tämä jäikin näkyviin :) Hellu

      Poista
  3. Tuttu on tuo tunne, kun aikansa kuljeskeltuaan ja kiireettömästi ympäristöään ihasteltuaan huomaa jossain tilanteessa kuitenkin kaipaavansa reissuseuraa jonka kanssa jakaa ajatuksia :) -Hellu

    VastaaPoista