Surrealistinen sunnuntai

Puuhakkaat päivät ovat seuranneet toisiaan, enkä oikein erota viikonpäiviä toisistaan. Normaalia arkea täällä eläville sunnuntai on kuitenkin se viikon kermavaahto vohvelin päällä: kaupunki täyttyy tapahtumista ja paikoista, jotka ovat auki vain viikonloppuisin, kuten monet torit.

Kiertelin jo lauantaina itsekseni paikallisten kirpputorialuetta La Chassen korttelissa Etterbeekissä, ja löysin söpön pöllörepun. Välipalaksi ostin paistettuja jauhobanaaneja, mutta annos osoittautui lounaaksi, koska noin kahdeksan banaaniviipaletta oli täyttävä ateria.

Pöllöreppu on nyt luottokassini kaupungilla.

Yritän bongailla täällä ravintoloita ja muita paikkoja, joissa voisin maistella niitä kaikkein eksoottisimpia ruokia, joihin ei esim. Helsingissä törmää. Ravintolassa olen kuitenkin syönyt vasta kaksi kertaa, samasta syystä, josta viimeksi mainitsin: ilman ruokaseuraa suuri osa ulkona syömisen viehätyksestä häviää. Toinen syy on budjetti: Brysselissä ravintolassa syöminen on kuitenkin lähes yhtä kallista kuin Suomessa, joten ihan joka päivä ei edes raaskisi ulkona syödä.

Silmänruokaa oli tänään kuitenkin tarjolla yllin kyllin, kun emäntäni vei minut katsastamaan keskustan parhaat sunnuntaitorit ja persoonalliset ostospaikat. Kuljimme Marollesin alueella, jossa on mm. kirpputoreja ja luomuruoalle omistettu eräänlainen kauppahalli sekä upeita antiikkiputiikkeja. Kadulle päin vaatimattoman näköiset liikkeet kätkevät sisäänsä uskomattomia määriä aarteita, kuten sain omin silmin havaita, kun livahdimme sisään erääseen antiikkiliikkeeseen. Tavaraa oli kolmen kerroksen verran, aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, afrikkalaisista puunaamioista antiikkihuonekaluihin, koruihin ja patsaisiin. Olipa myynnissä myös kreikkalainen pylväs ja täytetty villisika, joka ryhtyi varsin tuttavalliseksi.

Karvainen kaverini.

Varsinainen kohteemme oli kierrätys- ja tuunaustuotteiden myyntitapahtuma, josta löysinkin aivan ihanan jakun ja siihen sopivan pussukan, jotka on tehty farkkutilkuista. Vaatteiden lisäksi myynnissä oli perinteisempiä käsitöitä, koruja, paperisia lampunvarjostimia, tauluja ym.

Uniikkia kierrätyslöytöäni ei näe kenenkään muun päällä.

Kadulla törmäsimme myös pitsiä nyplääviin mummoihin. Se on uskomattoman näköistä hommaa. Jos et usko, katso Googlesta - me emme voineet ottaa mummoista kuvaa, sillä he olisivat halunneet siitä pienen korvauksen ja me annoimme viimeiset kolikkomme jättiläisille.

Kyllä, sunnuntaikierroksemme kruunasivat Marollesin jättiläiset, jotka kulkivat kulkueessa yhdessä soittokuntien ja kansantanssijoiden kanssa. Tämä erikoinen näky toistuu vain kerran vuodessa, joten olin juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Marollesin jättiläiset ovat jonkinlaista kansanperinnettä, ja Brysselissä niitä on rakennettu kaikkiaan 12.

Dona Brabantia.

Jättiläiset olivat jo melko surrealistinen kokemus, mutta päiväni ei ollut vielä pulkassa. 
Lähdin vielä yksin seikkailemaan Magritte-museoon, jota minulle oli Finncultissa suositeltu. Surrealismiin ja ylipäätään maalaustaiteeseen perehtymättömälle se taisi kuitenkin olla väärä valinta, eikä Magritten taide puhutellut minua erityisemmin, ainakaan museossa. Huomasin nimittäin myöhemmin museon kaupassa, että hänen maalauksensa toimivat erinomaisesti postikortteina, julisteina ja jääkaappimagneetteina. Mutta Magrittehan teki aikanaan myös mainoksia.

Onko huomenna luvassa maanantairealismia vaiko kenties täyttä dadaa, sen saatte tietää ensi kerralla.