Maanantaina kävin sentään vielä europarlamentissa, jonne emäntäni oli järjestänyt minulle visiitin tutustumaan EuroparlTV:seen, parlamentin viestintäkanavaan, jota tehdään kaikilla EU:n jäsenmaiden kielillä, siis 24 eri kielellä. Varsinaista toimitusprosessia emme kuitenkaan päässeet näkemään, koska EuroparlTV:tä tekee oikea mediayhtiö aivan muualla, ja parlamentti on vain tilaaja. Vierailun anti oli kuitenkin se, että meillä kaikilla on ulottuvillamme tämä väline, joka antaa hyvin kansantajuista tietoa asioista, joita maailmalla tapahtuu ja jotka koskettavat EU:ta. Kannattaa käydä tykkäämässä EuroparlTV:n Facebook-sivusta.
Samalla reissulla kävelin vielä keskustaan ja kävin katsomassa yhden must see -nähtävyyden, joka oli vielä rästissä: Manneken Pisin.
Sunnuntaina ja tänään olen pyöräillyt ja etsiskellyt vehreyttä kaupungin keskeltä. Vain parin kilometrin päästä Everestä löytyy peltoja ja muutama lehmäkin. Tänään etsin Josaphatin puiston, jossa en ollut vielä käynyt, ja kellahdin nurmikolle keräilemään aurinkoenergiaa pian koittavan Suomen lokakuun ja koko talven varalle. Täällä on ollut jo monta päivää tosi ihanat ilmat, ja loppuvierailuni sääennustus näyttää yhtä aurinkoiselta.
Pienet nurmikkotorkut tulivat tarpeeseen myös siksi, että sain tänään reissun parhaan ateriani, kun suomalainen tuttavaperheeni tarjosi minulle erinomaisen simpukkalounaan lisukkeineen, juustoineen ja jälkiruokineen. Kun vielä palan painikkeeksi nautiskelin trappistiolutta ja aivan huikean hyvää valkoviiniä, tarvitsin koko iltapäivän myös pääni selvittämiseen.
Hiljaiselolla on myös tulevaa varten valmistava tarkoitus. Huomenna ja torstaina on edessä matkani loppurutistus, matka Antwerpeniin tapaamaan yliopiston tutkijaa, joka on perehtynyt tekstitykseen ja myös opettanut sitä useille kollegoilleni VRT:llä. Lisäksi pääsen illastamaan Antwerpenissa asuvan tekstittäjän ja hänen puolisonsa kanssa. Tämä nimenomainen kollega kohteli minua hyvin ystävällisesti VRT:llä. Tartuin syöttiin ja kutsuin (tapani mukaan) itse itseni illaselle hänen kotikaupunkiinsa.
Viimeisenä eikä suinkaan vähimpänä lataan akkuja kotiinpaluuseen. On vielä muutama hetki aikaa nauttia riippumattomuudesta, spontaaneista päätöksistä sekä rauhasta ja hiljaisuudesta, joutilaisuudestakin. Pian koittaa arki ja ruuhkavuosien rutiinit jyräävät ylitse kuin höyryveturi. Valmistaudun henkisesti myös siihen, että lapset eivät päästä poissa ollutta äitiä kovin helpolla.
Tästä hiljaiselosta ammennan kaiken kaaoksen keskellä. Voi, jospa vielä voisi nukkua varastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti